Historia

Yleistä

Venäläiset linnoittivat Suomenlahtea ja sen saaria tarkoituksenaan pääkaupungin eli Pietarin suojaaminen. Tässä yhteydessä myös Helsinki ympäröitiin maa- ja merilinnoituksella. Maalinnoitusta rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 1914-1918. Rakennustyöt olivat mittavat ja siihen liittyvät puunhakkuut uloittuivat Espoosta Sipooseen. Venäjän vallankumous lopetti linnoitustyöt keskeneräisinä. Taisteluita ei linnoituksella koskaan käyty, lukuunottamatta Saksalaisten ja punaisten joukkojen välisiä kahinoita Leppävaaran ja Ruskeasuon alueella. Maarintama koostui tukikohtien, tykkipatterien ja piikkilankaesteiden muodostamasta kehästä, joka kiersi kaupungin likimain nykyisten kehäteiden välillä. Tukikohdat, jotka koostuivat betonista ja hirsistä rakennetuista taisteluhaudoista, konekivääripesäkkeistä ja suojahuoneista, pyrittiin sijoittamaan maastoa hallitseville kukkuloille. Tukikohtien edustoille ja sivuille tehtiin keinotekoisia estelinjoja ohjaamaan ja hidastamaan vihollisen hyökkäyksiä. Lisätietoja .

Etuvartioasemat

Varsinaisen linnoitusketjun ulkopuolelle sijoitettiin etuvartioasemia maastoa hallitseville paikoille tehtävänään suorittaa normaalin vartiopalveluksen ja partioinnin lisäksi mahdollisesti lähestyvän vihollisen tiedustelua ja sen liikkeiden viivyttämistä. Asemia tiedetään sijainneen Espoossa ainakin Espoonlahden, Pitkäjärven, Luukinjärven ja Lahnuksen kylän alueilla. Vantaalla etuvartioasemia oli tietojen mukaan Luhtaanmäellä, Linnan alueella, Myllykylässä, Hämeenkylässä ja Korsossa. Myös Sipoossa on mahdollisesti sijainnut yksi asema. Kaikki etuvartioasemat oli suunniteltu suojattavan "keinotekoisin luonnonestein" ja niiden edustalta olisi pitänyt raivata ampuma-alaa yhden virstan matkalta. Joihinkin asemiin suunniteltiin jopa tykkiasemia. Luhtaanmäen varustelutyöt ehtivät pisimmälle ennen töiden lopettamista. Paikalle oli kuljetettu vaunukuormittain rakennusmateriaalia ja miehistölle oli suunniteltu ja rakennettu majoitustiloja. Espoon ja Sipoon suunnissa suoritettiin vasta alustavia maastotiedusteluita ja niiden pohjalta yleisiä linjauksia varustusten sijoituksesta.

Luhtaanmäen etuvartioasema

Luhtaanmäen etuvartioasemasta on löytynyt jonkin verran tietoja venäläisten rakentajien jättämistä asiakirjoista. Tammikuussa 1916 tehdyn maastotiedusteluraportin mukaan venäläiset pitivät nykyistä Lautmäkeä ja Nummimäen pohjoisia kukkuloita parhaana etuvartion sijoituspaikkana niiden maastoa hallitsevien ja laajan tulialueen antavien ominaisuuksien vuoksi. Erään sotilasinsinöörin käsinkirjoittaman suunnitelman mukaan etuvartio rajoittui vasemmalla sivustalla Kurkijärveen ja rintamalinjalla Mustajokeen (nyk. Luhtaanmäenjoki). Keskustan muodostaisi Sandbackan aluelle rakennettavat linnoitteet, joiden tehtävänä olisi myös suojata aseman oikeata sivustaa. Samalle alueelle oli erääseen maastoluonnokseen merkitty pieni puhelinkeskus, josta oli yhteys lähistön kukkuloille sekä muille etuvartioasemille. Aseman kummatkin sivustat liittyivät Espoon ja Linnan alueen etuvartioihin. Mustajoen eteläpuolisilta kukkuloita pystyttiin tehokkasti valvomaan ja ampumaan jokea ylittävää kivisiltaa ja kaupunkiin johtavaa maantietä, joka oli etuvartioston tärkein vartiointikohde. Tarvittaessa aseman puolustusta oli tarkoitus tukea Myllymäkeen suunnitelluilla tykkipattereilla.

Kartta Luhtaanmäen ja Keimolan alueen linnoituksista. Pohjoisessa Vantaanjoen ja Mustajoen risteys.
Suunnitellut linnoitteet on merkitty katkoviivalla. Markku Saari 2004.

Luhtaanmäen aseman miehitykseen kaavailtiin rykmentti ja yksi pataljoona jalkaväkeä (n. 7800 miestä). Aseman linnoittamiseen suunniteltiin tarvittavan jokaista komppaniaa kohden (joita oli suunnitelmassa 32) 10 avointa miehistösuojaa, kuusi konekivääripesäkettä, neljä tähystyspaikkaa sekä jokaiselle kahdeksalle pataljoonalle yksi 300m2 tunnelisuojapaikka ja 300 sazhenia (640m) taisteluhautaa. Suunnitelman kokonaishinta nousi viiteen miljoonaa silloiseen markkaan, vaikka kalliimmat betoniset linnoituslaitteet olikin korvattu halvemmilla hirsisillä rakenteilla. Summa vastaa noin 56 miljoonaa nykyistä markkaa (v. 2000). Etuvartioaseman rakentaminen lienee käynnistynyt vuoden 1916 loppupuolella ja jatkunut ilmeisesti kevät-talvelle vuoteen 1917 asti.

Toteutus
On epäselvää kuinka paljon Luhtaanmäen linnoitussuunnitelmista ehdittiin toteuttaa. Ainakaan Lautmäellä ja Nummimäellä ei ole havaittavissa mitään jäänteitä rakenteista. Paikkakuntalainen Tenho Aaltio muistaa äitinsä kertoneen venäläisten olleen alueella lähinnä puunhakkuutöissä ja rakentaneen kolmiosaisen parakin Luhtaanmäenjoen rannalle, lähelle siltaa. Kertomusta tukee arkistosta löytynyt Luhtaamäen työläisille tarkoitetun parakin rakennuspiirrustukset. Myös ruokalan, ulkohuussin ja varaston piirustukset ovat olemassa, mutta niiden toteuttamisesta ei ole varmaa tietoa. Hakkuutyömaita oli tuohon aikaan useita ympäri pääkaupunkiseutua, lähimmät tunnetut Keimolan Suursuon maastossa jonne johti myös puutavaran siirrossa käytetty tilapäinen kenttärata.

Näyttää siis siltä, että Luhtaanmäen etuvartioaseman linnoittaminen jäi historiaan vain paperille. Vaikka mainitut puuhakkuut ovat voinneet liittyä vain puutavaran hankkimiseen, on hakkuilla voitu myös valmistella tulevan linnoituksen rakennustöitä. Tällöin todelliset linnoitustyöt, maankaivuut, olisi ollut tarkoitus käynnistä keväällä 1917 roudan sulaessa. Venäjän vallankumous päätti mahdolliset aikeet helmi-maaliskuussa ja linnoitus jäi siten syntymättä. Nykypäivän satunnainen matkaaja voi kuitenkin nähdä häivähdyksen suunniteltujen puolustusasemien erinomaisuudesta kulkiessaan Lautmäen tai Nummimäen jyrkillä kukkuloilla joelle tähyillen.

Lähteet:
Talvio Paavo: Viaporin linnoitus ja sen tykistö vuosisadan vaihteesta vallankumoukseen. Sotahistoriallinen aikakausikirja 2, Helsinki 1982

Lohikoski Seija: Kapearaiteinen hevosrautatie ja "ryssänhakkuut" Espoossa. Föreningen för Nytta och Nöje i Noux, Nuuksion Omakotiyhdistys ry/ Noux Egnahemsföreningen rf. Vantaa 1996

Tutkimus maarintaman pohjoisosan etummaisten asemien linnoittamisesta, päiväämätön. Venäläiset sotilasasiakirjat akti 8013. Kansallisarkisto

Maastotiedustelukertomus, 20.1.1916. Venäläiset sotilasasiakirjat akti14152-53. Kansallisarkisto

Maastoluonnos puhelinverkosta, päiväämätön. Venäläiset sotilasasiakirjat akti 14152-53. Kansallisarkisto

Rakennuspiirustukset Luhtaanmäen työmaalta. Venäläiset sotilasasiakirjat akti 17053. Kansallisarkisto

Tenho Aaltion suullinen tiedonanto 29.10.2003

Kartta ja valokuvat: Markku Saari 2003-2004.